Kaappisiivous jatkuu

Runokkaan Avatar on vanha MacPaint-piirustukseni.

Muistin unohtuneen blogini, jonne en ole vuoteen kurkistanut. Sinne olen poiminut runojani, joita olen kirjoitellut siellä täällä. Nyt rysäytin blogiin yhtä päätä kuluneen vuoden Varamussalo-runoilut, vaivaisen tusinan.
Ei, ei sitä kannata ruveta seuraamaan, varsinkaan jos päivitysvauhti jatkuu tällaisena... Jos julkaisen, teen sen täällä ensin.

Perustin taannoin  Runokkaan myös tutustuakseni Vuodatukseen blogialustana. Maksoin pikku summan saadakseni mainokset pois. Sitä iloa kesti vain vuoden, enkä enää viitsi nähdä vaivaa. Kaikki vuodattajat lukijoineen ovat tainneet tottua.

Runokas  on  toinen pöytälaatikkoni, jota en kumminkaan pidä lukossa. Itselleni on hyvä nähdä, miten runoset toimivat ilman kuvaa, kuvaihminen kun olen.