Laatikoita siivotessani äskettäin jäin selailemaan vanhojen kuvakuorien sisältöä. Isäni oli innokas valokuvaaja, ja opetti minulle pimiötyöskentelyn saloja. Miten helppoa onkaan nykykonstein valmistaa kuva tästäkin unohtuneesta negatiivista!
Monta polkua avautuu mieleeni.Voisin kertoa akvaariosta, ikkunanverhoista, tauluista seinällä. Tammiparketista ja puunauksen tuoksusta. Poninhännästä. Pian leikkasin itselleni otsatukan ja sain huomata isän moisesta 'lapsellisuudesta' harmistuvan. Mitähän 13-vuotias Marjatta tässä lukee? Grimbergin 'Kansojen historia' selkäni takana on nyt omassa kirjahyllyssä. Tätä valoisaa lapsuudenkotia jäin pian kaipaamaan ja unissani etsimään.
Minmullakin on järkyttävän suuri kasa vanhoja negoja tallella, enkä aio luopua niistä.
VastaaPoistaIhanan tunnelmallinen negatiivi, näen siinä rauhaa, turvaa ja leppoisaa oloa.
SusuPetal, vanhat negat ovat aarteita, ja kestävät ajan kulutusta. -Lapsi turvallisessa kodissaan ei osannut pelätä tulevaa...
VastaaPoistaSiellä on kuitenkin säleverho rajaamassa osan valosta pois :)
VastaaPoistaTosiaan Peikko, katsoja näkee vain säleverhon. Hän ei voi nähdä kahta korkeaa ikkunaa päätyseinässä. Niistä näkyy kauas metsän yli taivaanrantaan asti. Säleverho peittää näkymän kadulle, minkä toisella puolella kohoaa kerrostalo.
VastaaPoistaJoka näppää kuvan auki (hokkuspokkus), voi nähdä että ulkona on jo pimeää, ja valo tulee lampusta ja akvaariosta :)