tiistai 18. toukokuuta 2010

PEKORALLI


Ne saapuvat hirvitellen,
kirvitellen yltäpäältä
vartoimenaan.

Minä voin hajatella
ja sihistä suherikossa
ainoastaan.

Pian vinkoilevat murnikolla
eivät suovaa eivät kaiskele,
eivät vainkaan.

Minua ei lainkaan

ajatellah.


***


Runotorstain 166. aihe "Ainoa mitä voin ajatella"

13 kommenttia:

  1. Jatkuu somasti ja ei voi muuta kuin jatkaa ja kiemurrella

    VastaaPoista
  2. Arleena, annetaan sen kiemurrella , niin ei tartte ;)
    Peikko, arvasin että ymmärrät

    VastaaPoista
  3. Sujuvaa soljuvuutta, melkeinpä ymmärrettävästi:)

    VastaaPoista
  4. Kokeilen pystynkö laittamaan kommenttia siun blogiisi kun kommentointi tökkii ja koneessani on jotakin vikaa:

    Runosi oli riemastuttava. Monipuolinen ja sen voi lukea ja ymmärtää monella eri tavalla. =)

    VastaaPoista
  5. Hilbert, olikin hauska soljutella

    Una, näkyy toimivan. Toivottavast vika korjaantuu.
    Hymyä toivonkin lukijalta

    VastaaPoista
  6. Ihan mahtava runo, jättää hymyn silmänurkkaan pitkäksi ajaksi.

    VastaaPoista
  7. Demetrius, Jl, kielitaitonne ilahduttaa minua :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kannustuksesta, salaperäinen Seija :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?