keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Seinättömät tilat


Temppelialueella, kuva: MH

Kaunis on talvinen luonto. Ulos lähteminen vaatii silti suurta päättäväisyyttä. Inhoan kylmyyttä ja paksujen vaatekerrosten pukemista. Muutun sisäkissaksi. Erakkokissaksi. Viihdyn omissa oloissani, omissa puuhissani. Tiedän kyllä, kevätauringon kurkistellessa alan taas levottomana pyrkiä ulos. Avaan ovet ja ikkunat jos sisällä on pakko tehdä töitä. Muutun toiseksi. Himoitsen ilmaa ja valoa, en kestä sisälläoloa.
      Vanha äitini oli samanlainen. Vielä yli satavuotiaana hän kesälomallaan istui puutarhassani  aamusta iltaan. Pyörätuolilla oli näppärä vaihtaa paikkaa tammen varjon siirtyessä.

Thaimaan seinätön elämä hurmaa pohjoisen asukkaan. Kodit ovat auki patioille ja pihoille, ystävän tai naapurin on helppo pitäytyä. Yksinäisyys tuntuu mahdottomalta ajatukselta siellä. Kaupat, työpajat ja baarit ovat avoimia tiloja. Kevyt katto suojaa sateelta ja paisteelta, tai usein vain suurten puiden varjo. Hienot turistipaikat erottaa lasi-ikkunoista ja ovista. Sisällä on pehmustetut tuolit ,'falangi-vessat' ja viilentävä ilmastointi. Joskus retkilläni, kuumuuteen nääntymisen rajoilla pakenin sellaiseen kuin keitaaseen, kunnes opin liikkumaan hitaasti ja levähtämään usein. Ja juomaan runsaasti vettä. Katosten ja puiden alla ilma liikkuu, lintujen äänet kuuluvat,  ja kaikki elämän äänet.

Työtila kadun varrella, kuva: JH
Ulkona työskennellään, levätään. Ulkona syödään, keittiö on usein ulkona, katoksen alla. Kadun vilinässä kaikkialla kaiken aikaa joku pistelee tikuilla nuudeleita poskeen töiden lomassa.  Oma tila ei tarvitse seiniä. Päivän kuumimpaan aikaan tuktuk-kuski nukkuu makeasti ajopelinsä katoksen suojassa.

Aurinko paistaa vielä, taidan etsiä toppavaatteet ja lähteä...


2 kommenttia:

  1. Talven ytimen keskellä ajatus marjattah:n vaeltelusta maailmassa, jossa ei tarvitse suojautua kylmältä, on lämmittävä.

    Ja kuvat munkeista vehreän katon alla ja naisista kadulla ompelukoneiden ääressä antoivat nekin osaltaan valohoitoa.

    Saivat ne miettimään minua tällaistakin: vaikuttaako ilmanala ihmisten mentaliteettiin, työteliäisyyteen, lähimmäisenrakkauteen?

    Nopeasti voisi ajatella, kuvitella, että täällä pohjoisessa, jossa me emme voi levähtää äkkiä auringon alle kesken toimiemme, olisimme puuhakkaampia, työteliäämpiä. Että ilmanala, kova vaikea talvi pakottaisi meidät elämään kurinalaisemmin.

    Ja niin se ei kuitenkaan ole, tai niin olen ymmärtänyt, Aasiassa käymättä.

    Vaikka keli antaisi mahdollisuuden lipittää viiniä suuren puun alla aamusta iltaan, eivät Aasian ihmiset niin tee. Kuvissa välittyy puuhakkuus, jatkuva toimeliaisuus.

    Entä tuo lähimmäisenrakkaus?

    Voisi kuvitella, että pakkasessa olisi ihmisten pakko huolehtia koko ajan toisistaan, pitää jatkuvaa naapurivahtia siitä, ettei kukaan palellu, etteivät talot kylmene. Että me pohjoisessa olisimme toisiamme rakastavia, toisistamme huolehtivia ihmisiä, luonnon olosuhteiden pakottamina.

    Eihän se näin taida olla?

    Thaimaassa käymättömänä olen kuitenkin ihmisten puheista ymmärtänyt, että Aasiassa ihmisten empaattisuus, tai ainakin toistensa huomioiminen on aivan erilaista kuin kylmässä Pohjoisessa.

    Tsunamin aika osoitti sen ehkä selviten. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen tsunamin ajan uutisoinnista se, miten uhrautuvia, avuliaita ja auttavia ihmiset olivat länsimaalaisille turisteille hädän hetkellä, ilman mitään voiton pyyntiä.

    Itse en ole Aasiassa käynyt, toki haluaisin sinne mennä.

    Siksi odotankin mielenkiinnolla marjattah:n matkan kirvoittamia kertomuksia, tarinoita, kuvia ja ajatuksia elämästä siellä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiina, kommenttisi kannustaa jatkamaan kirjoittelua :) Vaikka olethan käyny Aasiassa sinäkin! Kävin äskettäin ihailemassa upeita Nepal-kuviasi.

    Pääni kuhisee teemoja joista haluaisin kirjoittaa, juuri sellaisia joita tuumailet. Työmentaliteetti, sosiaaliturva, yhteisöllisyys, toimeentulo, uskonto, asuminen, liikenne, moraali, tapakulttuuri. Tunnen tietoni kuitenkin vähäisiksi, ja yritän pohjustaa juttujani kunnolla, etten julkaisisi puuta heinää. Varmasti tulen kertomaan täällä näistä . Vie aikaa, ennenkuin sieluni on kokonaan palannut kotimaahan. Ehkä se ei palaakaan...

    Thaimaankävijä jää koukkuun helposti, ja taidan ymmärtää syyn. Siellä on mahdotonta olla yksinäinen. Niin paljon hymyä...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?