Tämä kesä

Päiväkirjani jäi vaikeaan paikkaan, kirjoitin sitä raskaimman surun ja kärsimyksen päivinä. Nyt kun rauha on laskeutunut mieleen, ja suru sekoittuu lohdutukseen, sain kirjoitettua päätössanat. Ja aloitettua uuden sivun elämässä. Rotkosta on noustu, aurinko näkyy.

Täällä varaventtiilissä olen välttänyt vaikeita asioita. Suruni on luonnollinen, elämään kuuluva. Siitä voi puhua sille, joka haluaa kuulla. Sen voi myös kätkeä sydämeensä. Jos semmoiset mietteet sinulle ovat ajankohtaiset, täällä on kirjoitukseni: Tämä kesä



syreenin kukat
näkevät yli muurin
hautausmaalla


***